torstai 27. maaliskuuta 2014

torstai 10. lokakuuta 2013

it's time to move on

Kukaan tuskin käy barrikadeille, jos sanon suoraan, että tämän blogin aika on ohi. 
Syy numero yksi on se, että olen kasvanut tästä blogista ulos jo aikoja sitten. Tahtoisin tehdä blogia vähän eri otteella, mutta tuntuu vaikealta päästä irti vanhoista maneereistaan, kun alla on kolmen vuoden postaushistoria. 

Toinen syy on se, että Iida tuskin tulee jatkamaan enää täällä. Minusta taas tuntuisi tosi hölmöltä jatkaa yksinäni samassa osoitteessa, koska T-banan oli ennen kaikkea meidän yhteinen blogi ja projekti. Mulla on vähän sellainen fiilis, kuin asuisin talossa, jossa joku olisi kuollut. 

Kuitenkaan mä en halua lopettaa, vaan motivaatio tätä touhua kohtaan on enemmänkin kasvamaan päin! Haluaisin tehdä tarkemmin rajattuja, eheämpiä postauksia ja ilmaista itseäni vapaammin kuin mihin olen tämän blogin kautta viime aikoina pystynyt.

Nyt omia postauksiani taaksepäin katsoessa näen tämän blogin jonkinlaisena kasvukertomuksena - kolme vuotta sitten olin 15-vuotias identiteettiään etsivä, vasta lukiotaan aloitteleva kakara. Tämä blogi seurasi mukana koko lukioajan, aina ekasta puurojuhlasta wanhoihin ja lakkiaisiin asti. Nyt, kun lukio on ohi ja mun elämässä on alkamassa uusi vaihe, tuntuu että myös blogirintamalla on aika siirtyä uusiin kuvioihin, mihin uuden blogin nimikin viittaa. 
Kiitos tuhannesti kaikille meidän juttuja seuranneille ja kommentoineille - olette kaikki ihan huipputyyppejä! :-) Toivottavasti nähdään uuden blogin puolella. 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

kuulet vain oman äänesi kun metsä vastaa

Kuvien tunnelmasta huolimatta mä olen iloinen! Viikonloppuna oli kivaa työkaveiden kanssa (vaikka olenkin sosiaalisesti varsin rajoittunut tapaus) ja nyt oon päättänyt pistää elämäni puitteet todelliseen syyniin. Tajusin, että on ihan turhaa tuskastua elämän sotkuisuudesta ja odottaa jotain ulkoista voimaa, joka pistää asiat mallilleen - suurimmassa vastuussa elämäntavoistani olen minä itse. Niinpä palaankin nyt pikaisesti siivoamisen pariin, ennen kuin unohdan jalot vastasyntyneet periaatteeni!

Ps. Ainakin kahdella asiakkaalla on ollut tollainen samanlainen ruutupaita. Ne vaan on eläkeikäisiä miehiä, heh...

perjantai 27. syyskuuta 2013

parhaat popot ikinä


Okei, otsikossa ehkä vähän liioittelin, mutta en paljoa! Näissä kengissä tallustellaankin sitten niin pitkään kuin pohja vain kestää alla, meikäläinen nimittäin ei ole mikään heräteshoppailija. Nämä mokkanahkaiset Vans Atwood Lo:t lunastin itselleni Mikkelin Top-Sportista -30% -lapulla varustettuna, ja juuri tällaisia olen etsinyt jo pitkään hihi. Rakastan.

Samaan syssyyn laitettiin myös matkavakuutukset kuntoon, ja ekan rokotteen kävin piikityttämässä itseeni eilen! Ja vaikka Iida lähtikin taas hetkeksi mua junalla karkuun, en vajoa epätoivoon. Huomenna mennään viettämään tyoporukan kanssa mökki-iltaa, ja vähän jänskättää olla porukan juniori, yyyh :-D

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

vähän tulevaisuudesta!

Jo kesän alussa oli selvää, etten lähtis tänä syksynä opiskelemaan. (Yhteiskuntapolitiikan pääsykokeet eivät jättäneet arvailujen varaa, eikä saadut matikan opiskelupaikat liiemmin innostaneet...) Niinpä aloin tulevaisuuskarttojen kanssa visioimaan tulevaisuuttani, ja nyt kun haaveet ovat muuttumassa suunnitelmiksi, on ehkä aika kertoa niistä kunnolla täällä bloginkin puolella!
Ensinnäkin minä ja Iida ollaan ihan tosissaan lähdössä reissuun, joka on pitkään kajastellut meidän haavekuvissa! Ajankohdaksi valikoitui marras-joulukuu, ja ollaan jo hankittu lentolippu Bangkokiin. :-) Sain myös jatkaa työsopparia ihan lähtöön asti, joten toivon nyt ehtiväni kerryttämään tarpeeksi matkakassaa! Tarkoitus on tehdä jo varsin klassinen reppureissu Kaakkois-Aasiaan: kohdemaina Thaimaa, Laos, Kambodza, Vietnam ja Indonesia.

En ole käynyt pohjoismaiden ulkopuolella sitten 90-luvun, joten oon ihan huippuinnoissani tulevasta! Iida puolestaan on kokenut maailmanmatkaaja ja meillä molemmilla on sen verran maalaisjärkeä, että tullaan kyllä pärjäämään. Vaikka osa tutuista tuntuukin olevan sitä mieltä, että meidät tullaan ryöstämään ja raiskaamaan alta aikayksikön, heh...
Ja mun osalta matka ei jatku Aasiasta takaisin Suomeen, vaan lennän suoraan Australiaan! Menen au pairiksi Perthiin, ja olen siellä koko kevään tammikuusta aina toukokuun loppuun asti. Olin yhteydessä moniin kivoihin perheisiin (lähinnä brittiläisiin) enkä edes vakavissani harkinnut Ausseja, mutta toisin kävi! Perhe on tosi mukava ja sen edellisten au pairien kertomukset hirmu positiivisia, joten uskon että tulen viihtymään. :-) 11 kertaa muuttaneena olen aika nopsa sopeutumaan uusiin paikkoihin, mutta Iidaa tulee varmasti isoin ikävä!

Huhhuh, enää 47 päivää ja se on sitten menoa se! Vaikeinta se on itse sisäistää, että on tosiaan lähdössä... Mutta jos jollakulla on antaa vinkkejä, suosituksia, omia kokemuksia tai ihan mitä tahansa matkaan liittyen, niin niitä otetaan ilomielin vastaan!

lauantai 21. syyskuuta 2013

työmyyrän kirppislöytöjä

Huhheijaa ja hellurei, se ois taas yks työputki takanapäin! Miten mä osaan olla kokonaiset kolme seuraavaa päivää vapaalla, kun tuntuu että nykyisin asun kaupassa... Jos ennen aina jauhoin koulusta, niin nyt tuntuu ettei mielessä ole mitään muuta kuin työt. :D

No mutta kuitenkin, yritetään. Koitin kuvata paria Helsingin-reissun kirppisjuttua, mutta ne ei toimineetkaan asuna niin hyvin kuin aattelin... Viininpunainen neule (pellavaa ja puuvillaa!) kustansi 3 euroa Kaivarin kanuunasta ja on alkujaan Weekdaysta. Hame puolestaan on Monkin ja löysin sen Hakaniemen Fidasta! Hinta 6,20e oli vähän suolainen siihen nähden, että en taida enää osata käyttää hameita. Miten ne päällä voi pyöräillä?

torstai 19. syyskuuta 2013

niin kuin vain elävät voi

On ihan ok ostaa kesäkengät syyskuussa, eikö vaan? Ja kuusi huulipunaa siksi että sain ne melkein ilmaiseksi? No eipähän tarvitse harmitella, jos joku sävy osoittautuukin huonoksi!

Tiistaina pidettiin taas leffailta ja katottiin Avain pakoon (The Shawshank Redemption). Tykättiin! Muuten olen vain vapaalla ollessani kuunnellut vanhoja lemppariartistejani ja tänään ajattelin keretä viimeinkin irtisanomaan vuokrasopparin. Mikähän siinä on, että senkaltaisia Virallisia Asioita tuppaa vitkuttelemaan aina viime tippaan asti?